Ystävät, niin vaikeita, niin ihania, niin raivostuttavia, joskus arvaamattomia. Ne ovat joskus kaikki mitä on tai sitten niitä jotka vievät kaiken. vähänarvostettuja ja välillä vaan niin voimia vieviä, siltikin ne ovat meille tärkeimpiä.
Tein Jenni ystävälleni ystävänpäiväyllärin hänen poikakaveri Brunon puolesta -hän kun ei pystynyt Espanjasta asti oikein kukkia tuomaan. Tein ihanan kortin ja toiselle puolelle laitoin Brunon kirjoittamat romanttiset sanat ja kävin eilen hakemassa upean roosan ruusun!
Kuten varmaan kaikille on jo tässä selvinnyt minun paras ystäväni on puolisoni, oma muruseni Antti!
Ennen oli tärkeää että on paljon kavereita nykyään laatu ratkaisee, olen aika iloinen että senkin olen tajunnut nyt.
Antilta sain yp lahjaksi upeat korvikset mitä olin ite aiemmin tsiigaillu, vaikkakin sovittiin ettei mitään lahjoja. Antille antoin karkkia ja yp leivokset, joista suuri sokerin ystävä tykkäsi.
Lauantaina oli äitini 60 v syntymäpäiväjuhlat! Juhlissa oli paljon porukkaa ja menoa. Parasta oli nähdä toki omaa äitiä, mutta myöskin tätejä mitä tulee niin kovin harvoin nähtyä kun osa asuu Kalevalassa ja osa Petroskoissa. Oli tosi kivaa kun me siskoksetkin saimme viettää yhdessä aikaa pitkästä aikaa!
Viikonloppu meni ihan hurahtaen hyvin pitkälti olympialisten ja juhlien ympärillä, niin ja jääkiekon..
Huomenna työpäivä mikä on ihan kivaa,paljon kouluhommia pitäisi saada tehtyä, mutta mihinpä ne karkaa..
ei mulla muuta :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti