Hehhh, sain photoboot kuvan häätapahtumasta nyt ja eka kommentti tais olla että apua..
Joo oisi voinut mennä paremmin mutta täytyy nyt olla tyytyväinen että ollaan samassa kuvassa ja silmät on auki sekä suut kiinni :D Mun sieraimet on ehkä elefantin kokoiset ja suu miten sattuu, antilla kasvaa viikset nenästä mutta mitäpä me pienistä, eihän nekään meistä!
Tällä viikolla työt harjoittelupaikassa on alkaneet (muutama viikko) ja on ollut kyllä mukavaa, eikä toistaseksi ainakaan paha koulun ohella.
Ensi viikkoon mennessä pitää kylläkin pitäisi tehdä about 10 koulutehtävää ja tenttiin lukukin olisi varmaan ollut syytä jo aloittaa. Nämä hommat kuitenkin sutjantuu tästä!
Tuntuu tässä vaiheessa, että markkinointiassarin työ on mulle niiin sopiva ja toivon, että valmistuessa pääsisin sen tyyppisiin tehtäviin. Silloin kun lähdin opiskelemaan, minulla oli kolme vaihtoehtoa: liiketalous, media- tai matkailuala. Nyt kun olen saanut yhdistää markkinointia ja ja matkailualaa olen ollut yllättynyt kuinka sopivia juttuja ne ovat loppujen lopuksi olleet. Aikaista toki sanoa mitä sitä haluaa tehdä loppuelämän, mutta tuntuu, että tästä se voisi startata!
Viime viikko meni sairastaessa eikä se ollu kivaa. Eilen taas käytiin pitkästä aikaa salilla ja tuntui kyykkyjä tehdessä, että reisilihakset lähtee ihan just käveleen kotiin ja tänään on sitten paikat osanneet muistuttaa olemassaolostaan.
Mä oon ollut pari viikkoa vähän kyllästynyt tähän bloggailuun, mutta kyllä se mielenkiinto välillä aina nappasee takaisin. Suurin juttu on ollut ehkä se ettei aina tiedä mistä kirjoittaisi. Monesti saatan miettiä vaikka ennen nukkumaanmenoa, tai matkalla jonnekkin mitä kaikkea voisi kirjoittaa ja tuntuu jos silloin olisi aina kone ja ahkeruus mukana tulisi ainakin itselle mieleisiä postauksia. Toinen homma on taas se että mistä kaikesta voisi kirjoittaa, muttei voi kirjoittaa. Ideoita riittää, enää siis toteutus ja sensuurin kanssa toimeentuleminen!
Bloggailukin on vähän sellainen rajattu kuva ja se mitä siihen jää on monesti se kokonaisuus millaisena sinut nähdään, kun ei täällä kiinnosta mitään tavallisia ja itsestäänselviä juttuja itestä kirjoittaa. Yritän aina ottaa vähän erilaisempia juttuja tähän pohdintaan, mutta lopputulos blogista kokonaisena ei kuitenkaan kuvasta minua niinkään paljon, tai ainakaan arkiminää, tai en minä tiedä. Olisi kyllä hauska kuulla tuntemattoman analyysi minusta ihan vaan näiden muutamien tekstien perusteella, olenko sittenkin pystynyt näyttämään ihan oman itseni tässä?..
Tässä vielä muutama vanhentunut kuva
'
 |
| Äidilleni ihana kimppu harmi vaan kun on kökkis kuva |
 |
| ylläriroosa jenskulle! |
 |
Oispa nytkin noin pirtsakka olo..
ps. nyt oon koukkuuntunut walking deadiin, sarja on kyllä aika hyvä mutta kyllä osaa olla järjettömyydellään välillä ärsyttävä.. Toinen zombi ossaa mennä portaita pitkin ja toinen työntyy puuaidan läpi ku ei osaakan mennä yli, niin ja toiset zombit kuulee pikku inahduksen ties mistä asti ja toiset ei välitä mitään vaikka laulat lauluja ja paistat makkaraa 5 metrin päässä.. bäh!
gudbai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti