Ystävänkaipuu

Viime aikoina olen miettinyt paljon Samia.. Varmaan nyt kulunut sen verran aikaa, että tuntuu ettei olla nähty liian pitkään aikaan..

Siitä on nyt puoli vuotta kun ystäväni menehtyi.

Viimeiset viikot olen miettinyt Samia päivittäin. Asioita mistä puhuttiin, juttuja mitä tehtiin. Kaipaan niitä. Kaipaan paljon.

Mietin vieläkin mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Mietin vieläkin kuinka monessa asiassa olisin voinut olla parempi häntä kohtaan. Kuinka moni muu olisi voinut olla parempi häntä kohtaan. Viime päivinä varsinkin viha on nostanut päätään. Viha ihmisiä ja asioita  kohtaan mitä tapahtui. 

Liian monta ihmistä oli kohdellut häntä väärin. Minäkin.

Pidin monesti Samia itsestäänselvänä, ajattelin että tapahtui mitä tapahtui ollaan ystäviä kuitenkin. En tiedä olenko satuttanut Samia omalla suhtautumisellani, uskoisin niin.

Pahinta tässä ettei koskaan saa pyytää anteeksi, ei voi sanoa arvostavansa toista tai kehua kuinka mahtava ihminen hän oikeasti oli. Kuinka tärkeä, juuri minulle.

Samin poismeno on ollut minulle rankin asia elämässäni. Sami oli hyväsydäminen ja lämmin ihminen. Tarpeelsi moni ei sitä osannut arvostaa. Hän oli ystävä hädässä, olipa kyse minkälaisesta hädästä vaan. 

En koe olleeni huono ystävä, mutta tiedän etten osannut Samia arvostaa tarpeeksi. Uskon että hänkin tunsi sen. 

Samin poismeno herätti minut. Muistutti, kuinka herkkä ja särkyvä ihminen on. On tärkeää ymmärtää tämä ja kohdella ihmisiä sen mukaisesti. 

Mietin usein miksi asiat meni, miten meni. Mitä tekisinkään toisin. Mietin tosissani sitä jos kelloa voitaisiin siirtää taaksepäin. Miten olisin teoillani voinut estää tapahtuneen. Mitä asioita olisin valmis tekemään estääkseni sen.

Ihmiset sanovat ettei pidä syyttää itseään. Ihmiset sanovat ettei nämä asiat olleet kenekään syytä. Minä ajattelen toisin. Tiedän ettei syyttely auta, mutta minua se helpottaa. 

Koskaan en olisi arvannut että kävisi näin. Minulla ei ollut tunnetta sydämmessäni että tähän olisi pitänyt varautua. Jossittelu on myöskin pahasta, mutta jos olisin yrittänyt nähdä asioiden läpi ja paneutunut, ehkä olisin tajunnut.

Ihmisiä kuolee päivittäin. Kun oma läheinen kuolee, ihminen jonka olet valinnut osaksi elämää, maailma ei ole enää niin itsestäänselvä. Maailma muistuttaa kylmyydestään.

Sami oli minulle rakas. Sami tulee olemaan muistoissani aina.

Olisinpa vaan voinut saada enemmän yhteisiä muistoja. 

Olisipa Sami voinut saada enemmän muistoja.

Mietin tätä miltei aina kun elämässä tapahtuu ihania asioita.